torstai 19. tammikuuta 2012

valkoisen vaikeus



yksi lempiaiheitani. yksi, mikä jaksaa yllättää aina. en tosin ajatellut sitä päättäessäni blogini nimeä. ehkä se valitsi minut.
no tällä kertaa tarina menee niin, että kesällähän maalasin ikkunoita ja terassin oven uulan maalilla, joka oli sävytetty uulan värikartan pouta-sävyyn. kaikki (=minä) oli tyytyväisiä ja hyvä valkoinenvalinta, ajattelin. nyt vihdoin on listojen, ovien jne. maalaamisen aika ja ajattelin kokeilla into-kalustemaalia; muovitonta, hajutonta ja hengittävää + bonuksena nopeaa kuivumaan. maalikaupassa selvisi, että se sävytetään tikkurilan symhonyn mukaan. kiva. no, ystävällinen maalihenkilö etsi vastaavan sävyn, kiitin ja kiikutin kolme litraa kassan kautta kotiin. kaikki hyvin ja iloitsin miellyttävästä maalattavuudesta. mutta, se sävy. se on lähinnä hailakka mustikkamaito. ja se pouta, se ei ole mustikkaa nähnytkään. rinnakkain noita ei voi edes ajatella. siellä, missä ei ole toista valkoista vertailtavaksi menisi varmaan, mutta rajapintoja tulee väistämättä. kriisi se on pienempikin. toiselle isokin vielä.

varminta on varmaan hakea lisää sitä h-i-t-a-a-s-t-i kuivuvaa pellavaöljymaalia.

2,7l/n.60e huonosta harmittaa kuitenkin.

1 kommenttia:

musta peltikatto 21. tammikuuta 2012 klo 20.45  

Voi miten harmillista :( Tsemppiä ja hermoja hi-taa-seen kuivumiseen.

Blogissani on sinulle pikkuylläri.
Tunnelmallista lauantai-iltaa! :)

  © Blogger template 'Morning Drink' by Ourblogtemplates.com 2008

Back to TOP