BiancoNero

tässä parissa on jotakin. kumpikaan ei ole yhtään mua; ei yksittäisiltä osiltaan eikä kokonaisuutena, mutta silti niissä on jotakin vastustamatonta. tavallaan ehkä mielikuva meidän tulevan ja kuvien kylpyhuoneiden taustalla on sama.


ja yhdistää niitä yksi konkreettinen asiakin. värejä ei nyt lasketa. arvaatteko?


kuva: Impronta

eipäsjoopas, mutta sehän on vaan suihku

muutama piirustus, tarjouspyyntöjä, laattatilaus, suihku - siinä saldoa maanantaille. paitsi suihku ostettiin kyllä jo eilen.


en melkein kehtaa kertoa miten yhden suihkun ostamisesta voi tulla niin vaikeaa. alusta asti olen ajatellut, että jee, yläsuihku laitetaan, mutta sittemmin miettinyt, että niinkö sittenkään. olenko joutunut sisutuslehtisisustusohjelma-ansaan, että sellainen kylpyhuoneeseen nyt vaan kuuluu laittaa, ja niin meillekin. huoh, pieni ahdistus. palasin kuitenkin alkuperäiseen ajatukseen kun ymmärsin, että muotokieli on juuri sisustusfilosofiani mukainen; ei päälleliimatun vanha vaan sisältää juuri sopivasti uutta ja vanhaa. hienovaraisia kontrasteja siis. noniin, yläsuihkuasia käsitelty. todellinen ongelma meinasi tulla kuitenkin suihkuhanasta. kohdalle osui hyvä tarjous koko paketista (ylä- ja käsisuihku + suihkuhana), mutta suihkuhanan muoto ei varsinaisesti aiheuttanut hurraa-tunnetta. perfektionismia tai ei, mutta mietin voiko muoto olla vähän kaareva eikä suora ilman, että se harmittaa aina. ja kyllä, kävin katsomassa sitä useamman kerran. eilen sitten olin järkeilevinäni, ettei ole mitään järkeä maksaa vastaavasta paketista satoja euroja enemmän vain tämän takia, joten kaupat tuli.  että näin.

kuva: Mora

viikko 20

yläkerta alkaa hahmottua, hiphei! kylpyhuonetta rajaa jo melkein valmiit seinärungot kahdella puolella ja kolmannen seinän muodostaa vanha piippu, josta muuten edelleen on purkamatta reunimmainen hormi. mainitsinkohan jo, että päädymme purkamaan tuon reunimmaisen tyhjän päällä keikkuvan osan eli ilmahormin. jotenkin se pitäisi kuulemma siitä onnistua siististi(?) sahaamaan pois. tuohon seinärunkoon on nyt sitten hyvä viritellä jotain suojaviritystä purkamisoperaatiota varten. kuten kuvasta näkyy tiiliseinän purkaminen loppuun on niin ikään kesken. se on nyt ollut vähänniinku vastapainona toisen puolen ulokkeelle.

kerroksia yhdisti aiemmin kapea kierreporras, joka tullaan korvaamaan käyttökelpoisemmalla U-mallilla. porrasaukko onkin nyt suurennettu tätä varten. tai siis välipohjapalkisto rakennettu tällä mitoituksella. mm. parvekeelle kulkemista varten vanhoja rakenteita ei ole kuitenkaan vielä purettu. ulkoseinä tulevan portaan kohdalla aukaistiin myös ja lastulevy+mineraalivillakerrokset poistettiin, vanhan rungon väliin rimoitettiin tuulensuojalevyt ja seinä oikaistiin uudella vaaka- ja pystyrungolla + eristettiin. mutta mikähän se pintaverhous olisi?

tuolla olisi tarkotus suihkutella joskus

välipohja ja vanha punainen ulkoseinä keskellä taloa!

ikkunaa odotellessa

kotieläimiä

viikonloppuna on aikaa tarkkailla paremmin mitä ympärilläkin tapahtuu. ja tapahtuuhan siellä yllättävän paljon.

ja nämä kaikki omasta ikkunasta :)

(selvennettäköön, että tuo punainen piste on punatulkku)

jotain sinistä

en ole koskaan ollut sinisen ystävä. päinvastoin. en ole osannut käyttää sitä sisutuksessa enkä pukeutumisessa (jos farkkuja ei lasketa). jos olen saanut valita, en ole valinnut sinistä. reilu vuosi sitten kirpparilta tarttui mukaani jostain syystä poikkeuksellisesti pieni vaaleansininen kastehelmi-kulho ja siitä lähtien se on ollut lähinnä sinnikkäästi tiellä astiakaapissa. nyt tuo pieni sininen pilkku kaapissa yhdessä räsymatto-kulhojen kanssa on alkanut erityisesti miellyttää silmää. ja onhan se aika raikas valkoisten astioiden ja kirkkaiden lasien rinnalla. olisiko se kevät?

mustavalkoista

nostin vielä muutaman uuden mallilaatan työpöydälleni sekoittamaan suunnitelmia, mutta nyt luulen, että olen tehnyt valintani. alusta asti olen pyöritellyt erilaisia mustia ja valkoisia, ja niitä lähtee tilaukseenkin. silmää miellyttää paitsi suuret kontrastit väreissä, selkeys ja yksinkertaisuus. ajatonta pitää olla, mutta ei mitäänsanomatonta. vanhan rakennuksen henki pitää löytyä, mutta sen ei tarvitse hallita. pehmeää kontrastiksi suoraviivaisuudelle ja säännöllisille muodoille. leikkiä kiiltoasteilla ja pintastrukstuureilla. hienovaraisia isoja pieniä asioita.

mitä teillä tehdään viikonloppuna?

meillä ainakin eristetään. eteisen seinä portaan kohdalta pitäisi vielä aukaista alas asti vapauttaen villat ja lastulevyt tehtävistään, jotta uusi runko eristeineen nousisi yhtenäisenä ylös.

kiva kun on viikonloppu!

hei, me vinssataan!

seuraava eristekuorma saapui ja nostettiin osin jo parvekkeen kautta yläkertaan! näillä pitäisi nyt sitten pärjätä tämän ensimmäisen remonttietapin eristämiset loppuun. vähän jää ylikin odottamaan kesää ja (toivottavasti) seuraavia vaiheita. niistä tarkemmin myöhemmin kunhan muodollisuudet ovat kunnossa.

nyt on sellainen vaihe, että näyttääkin siltä, että saadaan jotain aikaan. epämääräinen vanha runko-uusi runko -kombo on saanut väleihinsä eristettä ja seinät alkavat näyttää seiniltä eivätkä tee-se-itse-oho-hässäköiltä. seuraavat kerrokset eli ilmansulkupaperi ja raakaponttilaudat odottavat jo autotallissa. alkuperäinen ajatus oli laittaa sisäverhoukseksi puukuitulevy, mutta täytyy kokeilla vielä saisiko tuosta halvimmasta laudasta hauskaa pintaa aikaiseksi vain sutimalla pintaan maalin. kattoon ja lattiaan tulee kuitenkin maalattua lautaa niin ettei olis liikaa. mut se selviää. sais jo kokeilla!

valaistus + muut sähköt pitäisi miettiä vielä ennen pintojen laittamista kiinni, kylppärijuttuja alkaa katsella, jotta mitoitus täsmää jne. vaihtoehtoiset mallilaatat ovat olleet työpöydälläni jo joulukuusta, mutta täytyy vielä suorittaa viimeinen valinta. tilausajat ovat osin pitkiä, joten pitäisi jo laittaa asia pian eteenpäin.
niin, ja kylppäriin, makuuhuoneeseen ja vaatehuoneeseen pitäsi jostain löytää vanhat peiliovet. kapeat ovat aukot ja korkeuttakin alle 2m. sopivista sopii huikkailla!

minä-talvi: 1-0

kulunut talvi ei ole ollut se helpoin aloittaa omakotiasumista. eipä kai juuri lumisempaa ja kylmempää ole tainnut olla tarjolla vuosiin. vai vuosikymmeniin. voisi kai summaten kuitenkin sanoa, ettei se ole saanut kyseenalaistamaan päätöstä ja haikailemaan helppojen kerrostalovuosien perään. putket ovat kuitenkin jäätyneet vain kolmekertaa aikaisempaa keskimääräistä useammin ja sisälämpötilakaan ei ole kovin montaa kertaa tippunut alle +15. ilman yläkerran avaamista eristeistä elämä olisi ollut suorastaan yksitoikkoista. keskimääräisenä talvena eroahan olisi tuskin huomannut.

kaikkeen tottuu. niin siihenkin, että suihkuun ei voi siirtyä aamuisin heräämään. tai heräisihän siihen kun kipaisisi pihan poikki piharakennukseen. niin karaistunutta minustakaan ei ole kuitenkaan tullut. lämmintä vettä kuitenkin tulee (ja on tullut koko talven - ne putketkin ovat jäätyneet vain saunalla). aluksi vähän hankalalta tuntunut pyykinpesu toisessa rakennuksessa on osoittautunut myöskin suorastaan toimivaksi ratkaisuksi - ei tarvitse katsella kuivaustelinettä olohuoneessa tai kuunnella linkousta. likapyykitkin kulkeutuu pois silmistä suihkureissuilla.

villasukat on myös kivat. ja reinot. ja takkatuli se vasta kiva onkin. ja se lämpö on ihan eri kun pattereiden hohkaama.

ehkä on vielä turhan aikaista iloita tästä selätyksestä, mutta hyvältä tuntuu kuitenkin.

ja ainiin, kylvin tänään ensimmäiset siemenet kesäsatoa varten. ihana aurinko, tee jo kesä.

viikko 16

hups, täytyi ihan laskea montako viikkoa on ehtinyt hujahtaa viimeisimmästä remppapäivityksestä. aika monta. eikä ihan kaikesta pakkastakaan ei voi syyttää. viime viikkoina on verkkaiseen tahtiin viritelty kattoon viimeisen eristekerroksen levyjä ja lattiapalkistoa. mutta ennen kaikkea pidetty taloja lämpiminä - lämpö kun on hujahtanut kipsilevy+paneelikerroksen läpi hyvin tehokkasti yläkertaan. toisaalta +15 sisälämpötilana tuntuu jo ihan normaalilta!

lauantaina kuitenkin vihdoin saapui ensimmäinen yläkerran ulkoseinien eristekuorma ja aika mahtava kuorma olikin vaikka eristettäviä neliöitä ei niin paljon olekaan. hengittävään rakenteeseen eristeeksihän valitsimme ekovillan levyinä. materiaali tuntuu miellyttävältä käsitellä ja valmista syntyy suhteellisen nopeasti vaikka aika paljon askartelemista varsinkin kahdessa alimmassa kerroksessa onkin. viimeinen kerros onkin jo ihan luksusta laittaa - onhan runko k600.

ensimmäinen seinä eristetty! nyt pääsee laittamaan vielä reunimmaiset eristelevyt kattoon, sitten paperit ja pintaverhouksia. paitsi ensin pitäisi suunnitella ne sähköt. ja vetää ne.

ja ettei totuus unohdu - toisaalla on vielä vähän tekemistä ennen sitä(kin).