tunnista tila

pieni tila, suuri onni: kylpyhuoneen tunnistaa jo kylpyhuoneeksi! tästä saa kiittää ystävällistä laatoittajahenkilöä, joka ahersi kaksi päivää isojen ja pienien kanssa. lattiaan pennimosaiikkia ja seinälle kiiltävää valkoista + mattaa mustaa. mustassa laatassa on kaunis kuviointi, mutta se näkyy vasta lähemmin katsottuna. kokonaisuuden tulee kruunaamaan musta kiiltävä jalkalistalaatta, josta jo satavuottasitten intoilin. ennen pitäisi kuitenkin saumata lattia ja musta laattahan tarvitsee mustan sauman. ja valkoiset laatat valkoisen. paljastaisinkohan vielä, että laatoituspäivänä oli pakko vielä käydä ostamassa uusi lattiakaivon kansi kun se aiemmin ostettu ei vaan ollut se oikea. joo. mielettömän miellyttävä tuo mosaiikki muuten jalan alla.

lisää lattiapintaa

ilman turvakenkiä käveltävä lattiapinta-ala on lisääntynyt tällä viikolla, jiihei!
pienemmän makuuhuoneen nurkasta aloitettiin seuraavaksi, kun vihdoin suurimmat esteet tieltä oli tehty pois: poistoilmakanava taiteiltu paikalleen vanhaan hormiin ja muuri pääosin tasoiteltu siistiksi niiltä osin kun yksi hormi purettiin. lattialautojen ja koteloinnin kiinnitystä muurin kylkeen saatu miettiä ja askarrella, ja ottihan hanakulmarasian asennus saman paketin kylkeen puoli päivää sekin. hankalia paikkoja kun on niin monen materiaalin, rakenteen ja tekniikan kanssa sovittelemista näillä taidoilla. lattia sitten jo sujuikin kun olisi ennenkin tehnyt. palkkien väliin rimoitettiin puukuitulevyt (jotta eristeet eivät tule niskaan jos/kun sisäkatto avataan alakerrasta) ja välit täytettiin puukuitueristeellä. päälle paperit ja ympäripontattu 28mm:n lauta. eihän sitä asennustakaan nopeaksi voi sanoa kun pienestä tilasta on kyse ja joutuu paljon sahaamaan, mutta välillä jotain näkyvää ainakin.

mutta mikä parasta, huomenna pitäisi alkaa myös kylpyhuoneen laatoitus. ei malttaisi! siitä on pakko tulla vaan niin hieno! siitä tulee.

mummolassa

olen mieltänyt muurlan hieman toisenlaiseksi; aina jotenkin epäjoksikin. tädiksi. valmistujaislahjaksi. kaapinperälleunohtuneeksi. nämä kuvat kuitenkin talletin joku aika sitten työkoneelle ja sinne olivat vahingossa jääneetkin, unohduksiin. mutta ihastuin ja ottaisin mielelläni kotiini muutaman. mummolassa on osuva nimi.

kuvat: muurla

aika menee..

..muurin paikkausrappaamisen
..lahonneen karmin alapuun uudelleen nikkarointiin
..vesieristämiseen
..kylpyhuoneen oven karmin maalinpoistoon
..ilmanvaihtoputken kiinnitykseen vanhaan hormiin vaihe78
..suunnitteluun.

näistä ei ole juuri enemmin raportoitavaksi, mutta näihin ei-mihinkään menee aikaa eniten.

ulkonakin olisi kaikenlaista. ulkonakin olisi kiva kaikenlaista.

musta on musta kiva

sain puuttuneen kuivikeaineeni ja pääsin maalaamaan ensimmäisen kerroksen mustaa. vaatehuoneen lattian vasta kun muuta ei ole, mutta kylläpä lämmitti! pikkuaskeleet kohti edes jonkin kohdan valmistumista antavat lisävoimia jatkaa välillä niin loputtomalta tuntuvaa. ja se lattia, se on hieno. ja paremmaksi muuttuu kun saa viimeisessä kerroksessa kiiltoa ja sitä myötä kolmiulotteisuutta. nyt matta imaisee kaiken valon ja pinta on vähän tuollainen tasainen matto. mutta että mustasta täällä tykätään.
tiedän, että valinta kaduttaa vielä monta kertaa. armoton musta, jolla jokainen pölyhiukkanen ja hius ovat pieniä huutomerkkejä. mutta se on sitten se.

edelleen vaalea lattia

olin jo aukomassa mustia maalipönttöjä, kun päätin vielä tarkistaa nopeasti kuinka paljon lattiamaalia pitikään ohentaa, mutta vain huomatakseni, että olin törppö unohtanut hankkia kuivumista edistävän törpön. ottossonin käsittelyohjeessa tätä suositellaan käytettäväksi sisämaalauksessa. veikkaanpa, että olisin skipannut tämän, mutta testipalikkani osoittivat aiemmin pellavaoljymaalin kuivuvan tuskastuttavan hitaasti, joten ehkä sillä on merkitystä. purkit pysyivät siis edelleen kiinni. 

viikonloppuna sen sijaan tasoitettiin vielä kylppärin lattia kertaalleen, maalattiin vaatehuone toiseen kertaan, kaivettiin pihaan vielä yksi salaojaputki ja aloitettiin kylpyhuoneen vesieristys. hauskat muuten ne kumihanskat, jotka siitä tökötistä sen kuivuttua käsiin saa. hauskuuttaa vielä huomenna työpäivääkin.

laittaa lautaa lattiaan

pakko tulla tännekin vähän hihkumaan, että otin hetki sitten ensimmäiset askeleet yläkerran uudella lattialla! vaatehuoneesta aloitettiin vähän niin kuin harjoitusmielessä ja toistaiseksi se onkin ainoa paikka, jossa sukilla voi sipsutella. mutta onhan se nyt aika kiva alku! viikonloppuna voisi vaikka vetäistä mustaa maalia jo pintaan. ei malttaisi odottaa enempää miltä se mahtaa näyttää. palaamme toivottavasti kuvin pian.

ovi ja ikkunat on aika kivat

jee, nyt on yläkerrassa paikallaan ikkunat ja ovi. tuntuu vähän kun alkaisi muodostua todellinen sisätila! ovi kaipaa vielä muutaman kerroksen maalia ja ikkunoiden sisäpokat samoin, mutta onhan tämä jo jotain. paljon, sanoisin.
sukulaisapuna viikolla tasoittui kylppärin (ehkä sekin alkaa edestä taas!) lattia ja sähkökaapelia kiemurtelee nyt paksu nippu tulevalle kaapille. että etenee.

takapihalta

hämmentyi heinakuussa kirsikoista, mutta näistä ehkä vielä enemmän. niin olimmeko ihan varmasti suomessa?

sinnikkyys palkitaan

taistelu viimeisen, sen suurimman, kattopinnan kanssa on päättynyt! laserointia, naulauslautojen nakertamista eristeeseen, laserointia, voimasanoja, voimasanoja, mutta nyt se on tehty. meillä ammattirakentajilla oli käynyt joku käsittämätön kämmi, eli lape ei ollut suora vaan eristeet olivat alempana toisessa päässä. seinän vaakalaudoitus ei paljon anna anteeksi, joten pelivara silmän huijaamiselle oli marginaalinen. eli suoristettiin. ja koska ovikorkeuksien kanssa tekee tiukkaa, ei korkeudesta haluttu tinkiä ja se johti matalammassa päässä naulauslautojen puukottamiseen eristeeseen.

kiitos sateettomien iltojen sain terassilla hiottua ja maalattua viimeiset kattolaudat ja loppu olikin sitten lähinnä napsnaps. 

se on niin kaunis. vielä valkoinen pintamaali ja lähes täydellinen listaton katto on valmis!