valkoisen vaikeus

yksi lempiaiheitani. yksi, mikä jaksaa yllättää aina. en tosin ajatellut sitä päättäessäni blogini nimeä. ehkä se valitsi minut.
no tällä kertaa tarina menee niin, että kesällähän maalasin ikkunoita ja terassin oven uulan maalilla, joka oli sävytetty uulan värikartan pouta-sävyyn. kaikki (=minä) oli tyytyväisiä ja hyvä valkoinenvalinta, ajattelin. nyt vihdoin on listojen, ovien jne. maalaamisen aika ja ajattelin kokeilla into-kalustemaalia; muovitonta, hajutonta ja hengittävää + bonuksena nopeaa kuivumaan. maalikaupassa selvisi, että se sävytetään tikkurilan symhonyn mukaan. kiva. no, ystävällinen maalihenkilö etsi vastaavan sävyn, kiitin ja kiikutin kolme litraa kassan kautta kotiin. kaikki hyvin ja iloitsin miellyttävästä maalattavuudesta. mutta, se sävy. se on lähinnä hailakka mustikkamaito. ja se pouta, se ei ole mustikkaa nähnytkään. rinnakkain noita ei voi edes ajatella. siellä, missä ei ole toista valkoista vertailtavaksi menisi varmaan, mutta rajapintoja tulee väistämättä. kriisi se on pienempikin. toiselle isokin vielä.

varminta on varmaan hakea lisää sitä h-i-t-a-a-s-t-i kuivuvaa pellavaöljymaalia.

2,7l/n.60e huonosta harmittaa kuitenkin.